Johtamisen tärkein laji on itsensä johtaminen

Jos olet johtavassa tai päättävässä asemassa, kyvyttömyys johtaa itseä on erityisen ongelmallista, kirjoittaa Kauppalehden Viivan alla -blogisti Mikko Kuitunen. Viivan alla. Johtamisella pyritään siihen, että jokin asia tapahtuu nopeammin tai paremmin suhteessa tavoitteeseen. Mikä tahansa, joka edesauttaa tätä, on määritelmällisesti johtamista. Tärkein työkalu johtamisessa onnistumiselle on esteiden tunnistaminen ja poistaminen. Esteet syntyvät useimmiten yksilötasolla, joten sama lääke ei toimi kaikilla vaan pitää osata mukautua kontekstiin. Joskus kuitenkin käy niin, ettei suurin este onnistumiselle löydykään muista vaan itsestä. Arkipäiväisen juoksulenkin tai tiskikoneen tyhjentämisen kohdalla tämä on helppo myöntää: syyllinen tavoitteen saavuttamattomuuteen löytyy peilistä. Asiat mutkistuvat, kun huomio siirtyy kompleksisempiin kokonaisuuksiin. Silloin ei ole enää yhtä helppoa tunnistaa, mitä itse voisi tehdä paremmin. Eikä välttämättä tule edes pysähdyttyä asiaa miettimään. Opi johtamaan itseäsi Peter Drucker totesi aikanaan, ettei kukaan voi johtaa muita, ellei ensin opi johtamaan itseään. Väite on vuosikymmeniä vanha, mutta vahvistuu mitä enemmän johtamista seuraa. Jos olet johtavassa tai päättävässä asemassa, kyvyttömyys johtaa itseä on erityisen ongelmallista. Voit muodostua koko organisaation päätöksenteon pullonkaulaksi tai ainakin tiedostamattasi blokata osan käytettävissä olevista ratkaisuvaihtoehdoista. Kirjoitin aiemmin tänä vuonna todellisuuden kahdesta tasosta: siitä, mitä tosiasiassa tapahtuu, ja siitä, mitä tuntemuksia ja toimintaa tapahtuma meissä synnyttää. Itsensä johtaminen tapahtuu lähes kokonaan jälkimmäisellä tasolla. Emme voi aina valita, mitä eteemme tulee, mutta voimme harjoitella sitä, miten tulkitsemme tapahtunutta. Juuri tämä on itsensä johtamisen ydin. Kyse ei ole tahdonvoiman määrästä vaan ennen kaikkea kyvystä tarkkailla omaa ajattelua ulkopuolelta. Ole kriittinen omille näkemyksille Mitä lääkkeitä tähän sitten löytyy? * Oman ajattelun ja asenteiden haastaminen: kysy säännöllisesti, olisiko erilainen näkemys yhtä perusteltu. * Uteliaisuus uusia asioita kohdatessa: se on paras vastalääke oletuksille, joita ei enää edes huomaa tekevänsä. * Avoimuus vastakkaisille argumenteille: vastaan väittävä tekee usein enemmän palvelusta kuin samaa mieltä oleva. * Palautteen aktiivinen hakeminen: mitä korkeammassa asemassa on, sitä harvemmin kukaan uskaltaa sanoa suoraan, kun jokin ei toimi. Vastaan väittävä tekee usein enemmän palvelusta kuin samaa mieltä oleva. Yhteistä näille kaikille on, etteivät ne synny itsestään eivätkä auta paljon kertaluontoisesti käytettynä. Itsensä johtaminen ei ole yksittäinen hetki vaan taito, jota ylläpidetään päivittäin. Aivan kuten mitä tahansa muutakin johtamista. Ehkä juuri siksi se onkin kaikista johtamisen lajeista vaikein. Muita voi vaihtaa, jos yhteistyö ei suju. Itsensä kanssa on pakko tulla toimeen loppuun asti.