Tavoitteellisuus – aina hyvä juttu?

Adele Laivoranta Monella meistä on varmasti jonkinlaisia tavoitteita ja päämääriä elämässä. Ne voivat olla pieniä, arkipäiväisiä tavoitteita kuten 'menen nukkumaan aikaisin'. Osa tavoitteista on suuria, elämän mittaisia, joiden saavuttamiseen kuluu kauan aikaa, mutta joita kohti mennään koko ajan. Joihinkin tavoitteisiin voi olla vaikea päästä ja niiden saavuttaminen vaatii paljon sinnikkyyttä ja motivaatiota. Lopussa kuitenkin päämäärän saavuttaminen palkitsee antamalla hyvän mielen ja tyytyväisyyden tunteen. Tavoitteeseen pääsemisessä voi auttaa eteneminen pieni askel kerrallaan kohti tavoitetta. Voi miettiä, että jos saan tietyn kohdan tehtyä, olen jo vähän lähempänä päämäärääni. Kaiken ei tarvitse eikä kuulukaan tapahtua heti. Jos taas motivaatio on lopussa, kannattaa miettiä, onko sittenkään valmis tekemään, mitä päämäärään pääseminen vaatii. Heti ei kuitenkaan kannata luovuttaa. Tavoitteellisuus auttaa myös elämässä eteenpäin. Tavoitteiden asettaminen voi helpottaa työskentelyä, koska silloin on jotain, jonka vuoksi tekee hommia. Esimerkiksi koulussa, jos tavoittelee kokeesta tiettyä arvosanaa ja saa sen tai jopa ylittää tavoitteen, aiheuttaa se onnistumisen tunteita ja lisää motivaatiota seuraavaan kertaan. Aina tavoitteisiin ei välttämättä pääse. Se aiheuttaa pettymystä ja tyytymättömyyttä. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä olen jo saavuttanut, vaikka en päässytkään päämäärääni, ja mitä olen oppinut matkalla. Mielestäni itsearviointi voi auttaa ymmärtämään ja kehittymään. Välillä se, ettei pääse tavoitteeseen ei kuitenkaan riipu yritteliäisyydestä. Matkalla voi tapahtua jotain yllättävää ja odottamatonta. Toisinaan voi käydä niin, että tavoite on asetettu liian korkealle. Jos huomaa, että on asettanut itselleen melkein mahdottoman tavoitteen, kannattaa miettiä olisiko sitä mahdollista höllentää vähän. Kaiken ei elämässä kuitenkaan tarvitse mennä niin kuin oli suunnitellut eikä vastoinkäymisistä saa lannistua. Mielestäni on hyvä, että ihmisillä on tavoitteita, mutta kaiken tekemisen ei kuitenkaan pidä olla tavoitteellista. Liika tavoitteellisuus kuormittaa ja aiheuttaa stressiä, koska silloin kaikki tekeminen pitää tehdä suorittamalla ja mistään ei pysty nauttimaan. Osan asioista voikin tehdä vain 'huvin vuoksi'. Urheileminen toimii mielestäni hyvänä esimerkkinä, sillä sitä voi tehdä jopa huippu-urheiluun asti tai omaksi ilokseen ja kunnon ylläpitämiseksi. Ajattelen, että tavoitteellisuudesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Itselläni on myös tavoitteita ja päämääriä muun muassa opiskelun suhteen, mutta pitämällä tavoitteet maltillisina, niistä ei aiheudu stressiä vaan ne toimivat yhtenä motivaation lähteistä. Kirjoittaja on Laitilan Sanomien avustaja.